Published online by Cambridge University Press: 07 March 2019
A Finnish fiddler trading fours with a Hindustani vocalist, Swedish herding calls soaring over a djembe and didjeridu groove, Russian refrains inserted between Finnish texts and Swedish harmonies—these are only a few examples of the transnational musical fusions and collaborations that characterize nykykansanmusiikki, or “contemporary folk music,” in Finland. It is common practice for Finnish contemporary folk musicians to collaborate with foreign artists, dig for source materials in neighbouring countries, play traditional instruments from multiple cultures, market their creations as “world music from Finland,” and speak of “global folk music communities.”
Nykykansanmusiikille Suomessa ovat luonteenomaisia erityyppiset kansojen väliset (transnational) musiikilliset aktiviteetit. Nämä aktiviteetit synnyttävät uusia monikulttuurisia identiteettejä, kun eri etno-lingvististen, kulttuuristen, geopoliittisten ja hengenheimolaisuuteen (affinity) perustuvien ryhmien idealisoidut vuorovaikutussuhteet konkretisoituvat. Tutkimus esittelee kuusi kansojen välistä musiikillista aktiviteettia ja niiden vuorovaikutussuhdetta, joillajokaisellaonomaerityinen status-ja voimasuhdedynamiikkansa (power dynamics). 1.
1. Pitkäaikaisen yhteistyön avulla muovataan päivänkohtaisia yhteyksiä (alliances) ja tasa-arvoisia liittymisiä (affiliations) pohjoismaisten muusikoiden välillä.
2.2. Historiallinen arkisto- ja kenttätutkimus tarjoaa lähdemateriaalia, jonka avulla suomalais-ugrilaisten kulttuurien yhteisiä juuria ja perintöä voidaan määritellä. (Usein tähän liittyy statuseroja modernin ja “primitiivisen” välillä).
3.3. Vaikutteiden poissulkeminen ja huomiottajättäminen auttaa muusikoita erottautumaan ja etäännyttämään itsensä kulttuureista ja ryhmistä, jotka koetaan epämiellyttäviksi tai pelottaviksi (kuten esimerkiksi venäläisyydestä ja vähemmistöistä).
4.4. “Eksoottisten,” luonteeltaan aineettomien (disembodied), ja alkuperäisestä yhteydestään irrotettujen, world music -elementtien (kuten djemben, koton ja didjeridoon) käyttäminen symboloi kosmopoliittisuutta, päivänkohtaisuutta ja osallistumista globaaliin piiriin.
5.5. “Globaaleja kansanmusiikkiyhteisöjä” käsittelevä diskurssi ja lyhytaikaiset yhteistyöprojektit tukevat alakulttuurien (subcultural) hengenheimolaisuutta, joka perustuu toisistaan etäällä olevien ryhmien yhteisesti jaetuille arvoille.
6.6. Lisäksi, vieraan tradition laajamuotoinen opiskelu ja harjoittelu viestii omakohtaisten kokemusten kautta syntyneitä syvempiä henkilökohtaisia yhteyksiä.
Kuvatut world mws/c-fuusiot nähdään kansanmusiikin nationalistisen hengen vastaisena reaktiona, mutta siiti samalle perinnölle rakentuvana ilmiönä. Nationalistisen ajattelun indoktrinoima uskomus, jonka mukaan kansanmusiikki on yhden kansan, etnisyyden tai kulttuurin perintöä, johtaa konventionaaliseen olettamukseen, että oikeus musiikillisten traditioiden auktoriteettiin ja omistusoikeuteen, tulisi olla yhteneväinen muusikon kansallisuuden, etnisyyden ja kulttuurin jäsenyyden kanssa. Muutettaessa ryhmän jäsenyyden rajoja kansalliselta tasolta monikulttuuriselle tasolle, kulttuuriset, etnolingvistiset, geopoliittiset ja hengenheimolaisuuteen perustuvat ryhmät muuttavat ajatuksia siitä, kenelle musiikki kuuluu ja kenellä on oikeus esittää ja muuntaa musiikillista traditiota. Esittäessään “muille kuuluvia” musiikin elementtejä, suomalaisia muusikoita on kritisoitu muiden kulttuurien traditioiden mahdollisesta väärinkäsittelystä (exoticizing) ja epäkunnioituksesta. Artikkelin viimeinen osa tutkii ja haastaa yhteisöllisen omistajuuden käsityksiä, sekä pohtii vieraiden kulttuurien musiikillisen ilmaisuun ja sen omaksumiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä (ethics of cross-cultural appropriations). (Suomentaneet Saku Nousiainen ja Juniper Hill.)